Pohdintoja viimeisestä mailista

Mats ja Axel miettivät maileja

Viimeisestä mailista (”last mile”) on tullut yhä suositumpi käsite viime vuosina. Verkkokauppiaat kilpailevat voidakseen tarjota uusia viimeistä mailia koskevia vaihtoehtoja asiakkailleen. Riskipääomayhtiöt etsivät uusia viimeisen mailin kuljetusyrityksiä, joihin investoida. Kuluttajat miettivät, mitä viimeinen maili tarkoittaa. Niinpä ennen kuin alamme pohtia viimeisen mailin kuljetusten tulevaisuutta, meidän on tutustuttava koko käsitteen määritelmään. Wikipedian määritelmä viimeiselle mailille on ”matkan viimeinen osuus, jolla ihmisiä ja tavaroita kuljetetaan kuljetuskeskuksesta lopulliseen määränpäähän”. Käsitteen kerrotaan lisäksi alun perin tarkoittaneen televiestinnän alalla viimeistä johtomailia, joka oli ylivoimaisesti kallein johto-osuus, koska se vei vain yhteen kotitalouteen. Tai ennemminkin viimeistä 1609:ää metriä, koska kyseessä on englantilainen maili. Kuljetuksen viimeisestä mailista puhuttaessa voitaisiin tosin ennemminkin puhua peninkulmasta, koska useimpien loppuasiakkaiden kohdalla lähimpään tavaraterminaaliin on matkaa enemmän kuin runsaat puolitoista kilometriä…

Viimeisellä maililla tarkoitetaan siis sitä, miten paketti toimitetaan terminaalista kotiisi. Niinpä toimitus noutopisteeseen ja pakettiautomaatteihin ei ole viimeinen maili, koska itse asiassa sinä loppuasiakkaana kuljetat paketin viimeisen mailin matkalla. Karkeasti sanottuna toimitustapoja on oikeastaan vain yksi, nimittäin kotiinkuljetukset. Kaikki paketithan tulee toimittaa jotenkin kotiisi, ja viimeisen mailin kuljetus on joko sinun tai kuljetusliikkeen tehtävä.

Viimeisellä maililla on tärkeä merkitys, mutta ei pidä myöskään unohtaa ensimmäistä ja keskimmäisiä maileja.

Mutta onko olemassa puhtaasti viimeisen mailin kuljetusliikkeitä? Ovatko viimeisen mailin kuljetusliikkeet yksinkertaisesti kotiintoimituksia tekeviä kuljetusliikkeitä? Vähän niin kuin rukola on vain hiukan hienompi nimi vanhalle kunnon sinappikaalille? Ja miksi painopiste on ainoastaan viimeisessä mailissa?

Se, miten me kuluttajina voimme valita toimituksen ajankohdan ja miten voimme seurata paketin kulkua reaaliajassa, on tietenkin tärkeää. Mutta jotta voisi suoriutua hyvin viimeisestä mailista, ei saa unohtaa ensimmäistä mailia. Eikä keskimmäisiä maileja. Jotta kuljetusliike voi toimittaa lähetykset loppuasiakkaille nopeasti ja tarkasti, sen on haettava ne verkkokauppiaalta oikeaan aikaan. Mieluiten mahdollisimman myöhään, jotta asiakas voi tehdä ostoksiakin mahdollisimman myöhään. Ja ehkä useamman kerran päivässä, jotta verkkokauppiaalla on tasaisempi varastovirtaus. Mutta myös siksi, että käsittely terminaalissa olisi nopeaa ja tehokasta.

Verkkokauppiaat optimoivat poiminta- ja pakkausrutiininsa kuljetusliikkeen ”cut off -ajan” mukaan. Taitavat verkkokauppiaat ilmoittavat verkkosivustollaan ajan, jolloin asiakkaan on viimeistään tehtävä tilauksensa saadakseen sen tiettynä toimitusajankohtana. Esimerkiksi Apotea kertoo asiasta selkeästi kotisivullaan, jotta asiakas voi suunnitella ostoksensa ja valita haluamansa toimitustavan. Jos tilaat ennen klo 15, kuljetusliike ”X” tuo paketin ovellesi tänä iltana.

Samaan aikaan on kuitenkin vältettävä liian monia ja vajaita kuljetuksia, koska ne eivät ole kestäviä sen enempää ympäristön kuin taloudellisuudenkaan kannalta. Verkkokauppiaan ei kannata antaa kuljetusliikkeen hakea puolitäysiä pakettihäkkejä. Ensimmäinen maili ja keskimmäiset mailit ovat vähintään yhtä tärkeitä hyvän asiakaskokemuksen ja kannattavuuden kannalta.

Miltä viimeisen mailin kuljetusliikkeiden tulevaisuus näyttää? Mitä eroa, jos mitään, on viimeisen mailin kuljetuksella ja kotiintoimituksilla?

Mutta palataanpa kysymykseen, onko olemassa last mile -kuljetusliikkeitä, jotka huolehtivat vain viimeisestä mailista? Niitä on itse asiassa vaikea löytää Ruotsista. Urb-It kokeili toimitusten myymistä noutopisteistä asiakkaiden koteihin, mutta ei saanut toimintaa kannattamaan. Mielenkiintoista oli se, että Urb-It pystyi toimittamaan paketteja myös muualle kuin asiakkaiden koteihin, vaikkapa esimerkiksi Kaisaniemen puiston penkille tai metrolaiturille! Eräs suuri taksiyritys jopa lupautui muutama vuosi sitten kuljettamaan paketteja viimeisen mailin takseissaan, jotka pyörivät joka tapauksessa kaupungilla. Ikävä kyllä kustannukset nousivat liian korkeiksi eikä toimintaa saatu kannattamaan. Muut tavarantoimittajat tulevat varmasti kokeilemaan kotiinkuljetustoimintaa, koska monet kuluttajat haluavat mieluiten kotiinkuljetuksen ja monet pienemmät verkkokauppiaat taas voivat tarjota vain toimituksen noutopisteeseen, koska se on yleensä halvempaa. Voimmehan jo tällä hetkellä tilata ruokaa ravintolasta kotiimme 20-40 minuutin toimitusajalla pientä maksua vastaan. Haasteena on vain se, että toiminnan on oltava tarpeeksi suuressa mittakaavassa, jotta se on kannattavaa kuljetusliikkeen kannalta.

Vaikka pidättäytyisimme halkomasta hiuksia sen suhteen, miten viimeinen maili ja kotiintoimitukset loppujen lopuksi eroavat toisistaan, emme voi ummistaa silmiämme siltä seikalta, että kotiintoimituksissa on jo tapahtunut todella paljon viime vuosina. Vielä vähän aikaa sittenhän kotiintoimitus tarkoitti sitä, että postilaatikkoon pudotettiin ryppyinen vaaleanpunainen paperilappu, jossa luki suurin piirtein ”Yritimme toimittaa lähetystä sinulle, mutta et ollut kotona, joten veimme pakettisi lentokentän tavaraterminaaliin, nähdään siellä!”. Kotiintoimitus on lyhyessä ajassa muuttunut aiemmasta ongelmakimpusta helpoimmaksi toimitustavaksi vastaanottajan kannalta. Mutta mitä tulee tapahtumaan kotiintoimituksille seuraavien kolmen vuoden aikana? Emme ajatelleet antaa vastauksia, vaan esittää muutamia kysymyksiä, joita tulee olemaan kiehtovaa seurata:

  1. Milloin uudet viimeisen mailin kuljetusliikkeet alkavat tehdä voittoa? Jo aloittaneet uudet toimijat toimivat edelleen tappiollisesti ja ovat riippuvaisia riskipääomasta. Onnistuvatko ne kehittämään pitkällä tähtäimellä kannattavan liiketoimintamallin?
  2. Saavatko kaikki kuljetusliikkeet kilpailla tulevaisuudessa edelleen samoilla toimitusreiteillä? Vai onko meidän pakko kestävän kehityksen saavuttamiseksi säätää lakeja, jotka rajoittavat kaduillamme kulkevien jakeluautojen määrää?
  3. Onko vaarana se, että Amazon ottaa jakelutoiminnan omistukseensa kuten se on jo tehnyt muissa maissa, ja mitä se tarkoittaisi kuljetusliikkeiden kannalta? Tulemmeko näkemään toimijoiden yhdistyvän pärjätäkseen kilpailussa?

Näiden pohdintojen myötä Mats ja Axel toivottavat mukavaa verkkokauppaviikon jatkoa!

Tekijät: Mats ja Axel

Unifaunilla työskentelevät Mats Fischerström ja Axel Lindgren yhdistävät kokemuksensa ja näkökulmansa jännittäväksi ja innovatiiviseksi katsaukseksi verkkokaupan mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Mats ja Axel ovat usein mukana messuilla, konferensseissa ja muissa verkkokauppatapahtumissa.